 |
| Jeremy Irons reads Evelyn Waugh's classic tale of love and the loss of innocence. Charles Ryder's friendship with the charming, irrepressible Sebastian Flyte and his equally charming, eccentric family begins when they are both Oxford undergraduates in 1923. Carefree days of drinking champagne and driving in the country soon end however.. |
Jeremy Ironsin ääni..
Sanotaan se nyt suoraan: parasta tässä Evelyn Waughin Brideshead Revisited -äänikirjassa oli sen lukija, Jeremy Irons. Hänen tulkitsemanaan vaikka puhelinluettelo toimisi erinomaisesti. Ironsin syvä, karismaattinen ääni yhdistettynä rakastamaani britti-englantiin oli todellista luksusta. Sitä kuunnellessa ei voinut kuin rentoutua ja nauttia.
Jos nyt jotain kritisoitavaa on pakko löytää, niin huono puoli oli se, että varsinkin autoa ajaessa en aina saanut kaikista sanoista selvää, koska Ironsin pehmeä ääni tuntui välillä lipsahtavan jo hiukan muminan puolelle, koska hän äänsi kaiken niin kovin paksulla brittiaksentilla. Lisäksi Irons luki joidenkin hahmojen repliikit keskimääräistä äänekkäämmin. Parhaimmillaan tämä äänikirja olikin kotistereoilla tai kuulokkeilla kuunneltuna, jolloin äänenvoimakkuuden vaihtelut eivät juuri haitanneet, ja sain sanoista paremmin selvää.
En ole aikaisemmin tutustunut Evelyn Waughin (1903-1966) tuotantoon, joten oli loogista aloittaa hänen kuuluisimmasta teoksestaan, Brideshead Revisitedistä (julk. 1945). Tätä kirjaa ollaan pidetty yhtenä 1900-luvun hienoimmista, vaikka teoksen poliittiset ja uskonnolliset aspektit ovatkin herättäneet närää.
Itse pidin tätä kelpo tarinana, mutta mitään suurta Evelyn Waugh -fania minusta ei tullut. Mielelläni voisin silti lukea lisääkin hänen teoksiaan, varsinkin Wikipediassa mainittuja satiireita.
Brideshead Revisited alkoi melko kepeissä tunnelmissa: Charles tutustuu shampanjaa huoletta nautiskelevaan Sebastianiin ja tämän rikkaaseen perheeseen opiskelujensa kautta. Pidin tästä iloisesta aloituksesta, ja vierailin mielelläni menneiden vuosikymmenten Oxfordissa. Saatoin suorastaan tuntea tweed-kankaan ihollani. Sitten Sebastianin elämä suistui kuitenkin alamäkeen, ja hän väistyi taka-alalle. Tämä oli harmillista, koska Sebastian oli minusta koko tarinan kiinnostavin hahmo, riemastuttavan holtiton tuhlaajapoika vailla huolia.
Loppua kohti kertomus muuttui vakavammaksi ja vakavammaksi. Katolinen usko vaikeutti tai jopa esti unelmien toteuttamista, ja yksi jos toinenkin hahmo sai huomata, että elämä ei ollut mennyt, kuten oltiin luultu ja uskottu. Loppu vietettiinkin sitten jo hyvin synkeissä tunnelmissa, kuolinpedin ääressä. Toinen maailmansotakin oli tulossa. Tämä tarina ei päättynyt hyvin.
Tämän traagisen kertomuksen tunteensiirto olisi tapahtunut voimakkaammin, jos olisin lukenut (tai kuunnellut) sen äidinkielelläni. Nyt lähinnä vain totesin, että "Oho, niilläpäs menikin nyt asiat tosi kurjasti, vai niin.". Minun pitänee katsoa tämä televisiosarjana ja elokuvana, niin saadaan vähän lisää tehoja. Varsinkin Bridesheadista tehty televisiosarja kiinnostaa, koska se on moninkertaisesti palkittu, ja pääosan näyttelee, kukapa muukaan, kuin itse Jeremy Irons. Se on nähtävä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti