Artemis Fowl: Tehtävä pohjoisessa, Eoin Colfer

Artemis Fowl halusi pelastaa isänsä, minä halusin pelastaa korvani

Vierailin taannoin Porin kaupunginkirjaston lasten- ja nuortenosaston äänikirjahyllyllä ja totesin, että olen kuunnellut pitkälti kaiken muun, paitsi Eoin Colferin Artemis Fowlit. Niinpä päätin lähteä 13-vuotiaan suurrikollisen matkaan; Oli tarkoitus pelastaa Artemiksen isä venäläisten roistojen kynsistä, ja selvittää samalla muitakin selkkauksia. Artemis Fowl: Tehtävä pohjoisessa (The Arctic Incident, 2002) ei kuitenkaan vakuuttanut minua, ja sain sen kuunneltua loppuun vain vaivoin. 

Miksi, Jarmo, voi miksi?

Suurin syy kuunteluvaikeuksiini löytyy äänikirjan lukijasta, Jarmo Mäkisestä. Tämä yleensä loistavaa työtä tekevä lukija melkein puhkoi tärykalvoni äkillisillä huudahduksillaan ja äänenkorotuksillaan. Huomasin hyvin nopeasti, että näitä cd:itä ei autossa kuunnella: Ensin Mäkinen puhui hiljaa ja tasaisesti, ja sai minut lisäämään volyymia, jotta saisin selvää hänen sanoistaan. Sitten äkkiä alkoikin hirvittävä räyhääminen, ja jouduin vääntämään autostereoiden volyymia pienemmälle naama valkoisena.. Ja taas 20 sekuntia myöhemmin Mäkisen ääni hiipui hiljaiseksi mutinaksi, josta ei saanut selvää. Täysin sietämätöntä. 

Kuuntelin tämän äänikirjan lopulta läpi kotistereoillani. Näin voimakkaat äänenvoimakkuuden heittelyt eivät haitanneet niin pahasti, koska autolle tyypillinen taustamelu puuttui, ja tämän ansiosta saatoin kuunnella tarinaa kaiken kaikkiaan hiljaisemmalla volyymilla. Tällöinkin huomasin kuitenkin tuskastuvani huutamisen ja mutinan iloiseen sekoitukseen melko lailla. Mäkinen eläytyi vauhdikkaaseen tarinaan yksinkertaisesti aivan liikaa. Olisi tehnyt mieli komentaa: "Rauhoitu Jarmo! Mun korviin sattuu!"

Tavallista tylympi päähahmo

Itse tarina peittyi melko tehokkaasti Mäkisen lukusuorituksen alle. Tämän voin kuitenkin Eoin Colferin kahdeksanosaisen fantasiakirjasarjan toisesta osasta sanoa: Siinä oli omat hauskat ja kekseliäät hetkensä, joita osasin myös odottaa, koska olen jo aiemmin lukenut Colferin kirjoittaman Linnunradan käsikirja liftareille -sarjan Vielä yksi juttu.. -kirjan. 

Minun on kuitenkin todettava, että tämän Tehtävä pohjoisessa -teoksen jatkuva, melko päättömän tuntuinen räiskintä ei antanut minulle paljoakaan. Lisäksi päähenkilö, Artemis Fowl, vaikutti nuivalta ja itserakkaalta tapaukselta, ja hänestä oli vaikea pitää. 

Artemis Fowleja verrataan monesti Harry Potter -kirjoihin genrensä, kohderyhmänsä ja sisältönsä takia. Itse en kuitenkaan löytänyt tästä sitä taikaa, jonka tavoitin Tylypahkan käytävillä kuljeskellessani. Tarinassa oli liian vähän syvyyttä ja lämpöä. Artemiskin toi mieleen lähinnä Draco Malfoyn.