Vuoden johtolanka -palkinnon voittaja, jonka johtolangat oli väännetty liian paksusta rautalangasta
Pekka Hiltusen Studio-sarjan ensimmäinen osa, moneen kertaan palkittu Vilpittömästi sinun (julk. 2011), on nauttinut laajaa huomiota kirjabloggarien keskuudessa. Kuten Katja totesi, teos on saanut ristiriitaisen vastaanoton: osa tykkäsi, osa ei. Suurin kritiikin kohde on ollut tiivistämistä kaipaava juoni, ja tähän mielipiteeseen yhdyn itsekin.
Suomalaiskaksikko Marin ja Lian Lontoo-seikkailut poliittisten ääriliikkeiden ja ihmiskaupan synkissä sfääreissä olivat minustakin kyllä mielenkiintoisia, mutta ne eskaloituivat turhan laiskasti. Joudun myös ikäväkseni toteamaan, että Hiltunen ei saanut vedettyä mattoa jalkojeni alta, mitä voidaan trillerin kohdalla pitää selkeänä puutteena. Kuten Elina omassa kirja-arviossaan totesi:
"En myöskään pitänyt kirjaa erityisen jännittävänä missään kohtaa. Roistot olivat roistoja kilometrien päähän ja toimivat täysin ennalta-arvattavasti."
Komppaan Elinaa täysin. Minusta olisi ollut paljon mielenkiintoisempaa, jos esimerkiksi salaperäinen, lähes yliluonnollisilla ihmistuntijan kyvyillä varustettu Mari olisikin ollut se tarinan psykopaatti, ja päätynyt jossain vaiheessa runnomaan Lian elotonta ruumista kaapatun auton peräkonttiin. Siinä olisi ollut jo kivasti yllätysmomenttia!
Ja nyt kun kerran otimme Marin puheeksi: Minusta Marin poikkeuksellista kykyä lukea ihmisiä olisi pitänyt nostaa enemmän etualalle. Oli suuri pettymys, kun Mari jättäytyikin eri operaatioissa taustalle, eikä lähtenyt suoraan kentälle analysoimaan rikollisten mielenliikkeitä. Ihan sama, kuin jos J.K. Rowling olisi napannut Dumbledorelta seljasauvan pois, ja alentanut tämän vain Tylypahkan operatiiviseksi johtajaksi.
Moni kertoi kiinnostuneensa Studio-sarjan toisesta osasta, vuonna 2012 julkaistusta Sysipimeä-kirjasta luettuaan tämän aloitusosan. Itse en kuitenkaan ole niinkään varma, että aion vaipua sysipimeään yhdessä Pekan kanssa. Sen sijaan hänen kolmas romaaninsa, ISO (julk. 2013), vaikuttaa esittelytekstien perusteella hyvin mielenkiintoiselta teokselta. Sen aion lukea.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti