Parvekejumalat, Anja Snellman

Anis F. Muumin on somaliperheen tytär, joka asuu Muukalaistalossa
ja unelmoi siitä, mikä on mahdotonta. Hän haluaa pukeutua farkkuihin,
kulkea vapaasti, kuunnella musiikkia - ja tavata Lukan. Mutta isällä
on muita suunnitelmia ja Haukkaparvi seuraa Aniksen kintereillä.
Samaan aikaan suomalaisen taiteilijan tytär Alla-Zahra pukee ylleen
niqabin. 

Sensaatiohakuinen, mutta koukuttava tarina monikulttuurisuudesta

Kuuntelin tämän kirjan hyvin intensiivisesti, aivan parin vuorokauden sisällä; Osittain Turkuun suuntautuneen automatkan vuoksi, mutta ennen kaikkea mukanaan vievän tarinan ansiosta. Tämä Parvekejumalat (julk. 2010) oli toinen Anja Snellmanilta lukemani kirja. Pari vuotta sitten kuuntelin Parvekejumalia edeltäneen teoksen Lemmikkikaupan tytöt (julk. 2007). Näiden kahden kirjan perusteella sanoisin, että Snellman osaa asiansa. Kieli on hyvää, aiheet ajankohtaisia ja hahmot eläviä ja koskettavia. Nyt kuuntelemassani Parvekejumalat-teoksessa erityisesti tarinan julma päätös pysäytti. En ole hetkeen lukenut kirjaa, jonka loppu olisi ollut näin surullinen.

Katsoin tästä kirjasta kertovan Snellmanin haastattelun, ja siinä korostettiin, että Parvekejumalissa erilaisia kulttuureja käsitellään tasapuolisesti, eikä mitään uskontoa mustamaalata. Vastakkain asetetaan "liian vapaamielisessä", suomalaisessa taiteilijaperheessä kasvaneen, islaminuskoon kääntyneen Alla Zahran ja hyvin tiukkalinjaisen islamilaisperheen tyttären, Aniksen, tarinat. Tavallaan näiden vastakohtien tarkastelua voi pitää tasapuolisena, aivan kuten Snellman haluaa. Pääsääntöisesti tämä kirja onkin saanut hyvin positiivisia arvioita niin lehdistössä, kuin kirjablogeissakin.

Toistakin mieltä ollaan kuitenkin oltu, ja ymmärrän kyllä miksi. Joannan blogikirjoituksessa on lukemisen arvoista pohdintaa ja keskustelua Parvekejumalista. Laitan tähän pari otetta:

Ei Parvekejumalat lisää mitään ymmärrystä. Minä kutsuisin sitä populistiseksi, yksinkertaistavaksi, perussuomalaiseksi kirjallisuudeksi.

Pakko myöntää, että markkinatalouden näkökulmasta kirja on taatusti kuin lottovoitto. Juuri niin provosoiva, että me mamuhyysääjät luemme sen saadaksemme lisää tuulta purjeisiin, ja juuri niin rasistinen, että perussuomalainenkin haluaa sen lukea - se kun ei kyseenalaista missään määrin omia asenteita, vaan antaa niille entisestään vahvistusta.

-En ota kantaa siihen, missä hengessä perussuomalaisista tuossa puhutaan.Totean kuitenkin, että kirjan lukeneena ymmärrän näitä näkemyksiä yleisellä tasolla. Parvekejumalat antaa islaminuskosta melko negatiivisen kuvan, eikä se ainakaan minulle tarjonnut mitään uutta näkökulmaa tai tietoa käsittelemiinsä teemoihin.

Tämän teoksen arvo ei minusta olekaan siinä, mitä kerrotaan, vaan miten se kerrotaan. Snellman on viihdekirjailija, ei tietokirjailija. Hänen tavoitteensa on ensisijaisesti luoda kiinnostava tarina, joka koskettaa ja pitää otteessaan, ja siinä hän on myös onnistunut. Kirjan välittämät signaalit ovat sitten asia erikseen. Seuraavassa omia pohdintojani niistä:

Jos minulta kysytään, Snellman loi uuden Saffronin

Mieleeni ei voinut olla nousematta kysymys siitä, miksi islaminuskoon kääntyvän Alla Zahran pitää olla entinen kettutyttö, jolla ei ole ollut onnea rakkaudessa, ja jolla oli aiemmin tapana viillellä itseään? 

Miksi hänen pitää tulla niin villeistä oloista, että ne kaikessa pateettisuudessaan tuovat jo mieleen brittiläisen kulttikomediasarjan Absolutely Fabulous? Siinä Edina Monsoonin tytär Saffron kapinoi niin ikään holtitonta ja kosteaa elämää viettävää äitiään vastaan elämällä mahdollisimman rauhallista ja kunnollista elämää. 

Alla olevassa linkissä on jakso (jaettu kolmeen eri videoon) nimeltä Small Opening. Siinä Saffron on kirjoittanut traumaattisesta lapsuudestaan näytelmän: 

Se mitä tässä siis mietin on: Eikö ole hieman rienaavaa, että tarinan rivien välistä voi halutessaan tulkita, että ihmisellä pitää mennä todella huonosti, ennen kuin hän kääntyy islamin puoleen? Nämä Alla Zahran pateettiset taustat syövät hahmon kredibiliteettiä, ja antavat tietynlaisen viitekehyksen, joka ei islaminuskoisia ihmisiä välttämättä miellytä.

Sinällään rankkojen tilanteiden ja kohtaloiden hakeminen on ymmärrettävää, koska pitäähän kirjan herättää huomiota, jotta sitä luettaisiin ja se myisi. Sellaisia "kaikilla on ihan kivaa" -tarinoita kirjoittavaa kirjailijaa ei välttämä kukaan jaksaisi kutsua televisiohaastatteluihin.

En ymmärrä

Toinen asia mihin kiinnitin huomiota, oli kertomuksessa esiintyvän islamilaisen perheen oudot nimet: Anis, Vanilja, Fenkoli, Manteli, Haarahaukka, Nuolihaukka..

Nämä nimet tietenkin sopivat suomalaiseen suuhun sujuvammin, kuin islaminkieliset nimet, jotka voisivat sekoittua lukijan mielessä puuroksi ja olla vaikeita muistaa, mutta tämä oli siitä huolimatta hieman kummallista! Nämä oudot nimet suoraan sanottuna ärsyttivät minua melko lailla.

Tarina oman identiteetin etsimisestä

Pohjimmiltaan tässä tarinassa oli kyse oman identiteetin etsimisestä ja kapinoimisesta vanhempia vastaan. Toinen selkeä teema oli pohdinta siitä, kumpi on pahempi, itsensä näyttäminen vai peittäminen? Naisvartalo tuntuu olevan yleismaailmallinen ongelma naiselle itselleen ja yhteiskunnalle, pyrki sen sitten peittämään, tai pitämään esillä. 

Tarinassa islamilaistyttö Anis ihannoi Madonnaa, ja pitää tätä naisten vapauden ja itsemääräämisoikeuden ruumiillistumana. Hän näkee jopa unen, jossa Madonna kantaa häntä käsivarsillaan. Tämä herätti huomioni, koska tällä hetkellä islaminuskoisen Brahim Zaibatin kanssa seurusteleva Madonna julkaisi juuri äsken itsestään kantaaottavan (tai ainakin sellaiseksi tarkoitetun) Instagram-valokuvan, jossa hän käyttää metallirenkaista kudottua niqabia:

Monet pitivät tämän kuvan julkaisua
huomiohakuisena mediatemppuna. 

Jos Snellman olisikin kirjoittanut teoksensa vasta nyt, vuonna 2013, miten hän olisi käsitellyt tätä puolta Madonnan elämässä? Kuinka länsimaisen elämän ja suomalaisen Luka-pojan perään haikaileva Anis olisi suhtautunut siihen, että hänen idolinsa tapaileekin islaminuskoista miestä, ja julkaisee "The Revolution of Love is on.. Inshallah" -kaltaisia lausahduksia verkossa?
- Siinä olisi ollut Snellmanilla työstämistä.