 |
| "Säkenöivä fantasia huippusuositun Himoshoppaaja-sarjan kirjoittajalta: uskomattomia käänteitä ja charlestonin hurmaa." |
Tämä sai minut hymyilemään!
Sophie Kinsella (synt. 1969 Lontoossa) on ollut minulle nimenä tuttu, mutta yhtään hänen kirjaansa en ole onnistunut ennen tätä lukemaan. Himoshoppaaja-sarja on vain jotenkin jäänyt kiinnostavampien kirjojen jalkoihin. Tämän nostattavan kuuntelukokemuksen ansiosta haluan kuitenkin lisää! Olen suuri Bridget Jones -kirjojen fani, ja tässä oli paljon samaa.
Kevytkenkäinen kummitus (julk. alunperin vuonna 2009 nimellä Twenties Girl) kertoo parikymppisestä Lara Lingtonista, joka saa uuden ystävän isotätinsä Sadien haamusta, joka on hukannut kaulakorunsa. Ilman kaulakoruaan 105-vuotias Sadie ei saa rauhaa. Laralla taas on omat työ- ja ihmissuhdeongelmansa, kuten chick-lit -kirjan sankarittarella kuuluukin olla. Niinpä Sadie ja Lara päättävät auttaa toisiaan, ja he ystävystyvät siinä sivussa.
Chick-littiä fantasialla höystettynä
Pidin tästä kirjasta erityisesti siksi, että mukaan oli lisätty hieman fantasiaa. Tämä piristi juonta, ja antoi mahdollisuuden melkoiseen leikittelyyn: Sadie muun muassa löytää Laralle (/itselleen) treffiseuraa yksinkertaisesti kulkemalla läpi seinien ja katselemalla miestarjontaa. Niin ja tietenkin hän myös manipuloi miehen suostumaan Laran treffipyyntöön. Muutenkin ikioma kummitus on varsin hyödyllinen ystävä: se auttaa headhunterin työssä, antaa mahdollisuuden leikkiä meediota, vakoilee ja hankkii tietoja puolestasi, kuiskii käskyjä ihmisten korviin.. Mitä mahdollisuuksia, mitä mahdollisuuksia!
Oman haasteensa tosin tuo se tosiseikka, että voi leimautua hulluksi, jos jää kiinni kummitukselle puhumisesta, koska sattuneesta syystä kukaan muu ei voi nähdä ystävääsi. Onneksi aina voi teeskennellä käyttävänsä handsfreetä.
Toinen raikas ja persoonallinen elementti oli 1920-luvun mukaan tuominen. Muistan nauraneeni ääneen, kun vastentahtoinen Lara pukeutui ja laittautui Sadien käskystä ensimmäistä kertaa 1920-luvun tyyliin, ja lähti katastrofaalisen omituisille treffeille.
Erja Mannon synninpäästö
Tässä kirjassa toimi lukijana Erja Manto, aivan kuten niin monissa muissakin viimeaikoina kuuntelemissani äänikirjoissa. Toisin kuin esimerkiksi vakavahenkisessä Esa Salmisen Leposija Kilimakitossa -kirjassa, tässä Manto oli omiaan. Hänen pehmeä ja sympaattinen äänensä ja lukutyylinsä sopi tähän kevyeen ja hyväntuuliseen tarinaan täydellisesti. Manto nostaa karvani pystyyn, jos tarina on rankka tai vakava, mutta nyt minulla ei ollut mitään valittamista. Nautin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti