James Herriot ja hänen rakkaat daimoninsa
Kun eläintarinoillaan maailmanmaineeseen noussut brittieläinlääkäri James Herriot (1916-1995) kulki Yorkshiren nummilla hoitamassa lehmiä, hevosia ja lampaita, seurasi hänen mukanaan aina koiraystävä:
Autoilu kaukaisille tiloille oli yksinäistä puuhaa etenkin talvisin, ja silloin autokoirasta tai -koirista oli todella suurta iloa. Beagleni Sam, joka tosiasiassa oli Helenin, vilahtaakin usein tässä kirjassa, koska se oli niin erikoinen koira. Näen vielä nytkin miten se katsoo minua isoin kostein silmin ja ehdottaa, että pysäyttäisimme auton viideksi minuutiksi parin potilaan välillä ja tekisimme pienen lenkin ylhäällä nummilla. Sitä vetoomusta en yleensä pystynyt vastustamaan, sillä minäkin halusin nojailla hetken veräjään ja ihailla suurenmoista maisemaa.
 |
| Kirjan on kuvittanut Lesley Holmes. |
Tämä alun perin nimellä James Herriot's Favourite Dog Stories vuonna 1995 julkaistu kirja sisältää paitsi juttuja Herriotin omista koirista, ennen kaikkea tarinoita potilaina olleista, toinen toistaan persoonallisemmista karvaturreista: Pienen pienestä Tricki Woosta, suuresta ja ylväästä Jakesta, tuulennopeasta Jockista.. Kuten Herriotin eläintarinat aina, myös tämän kirjan kertomukset ovat täynnä huumoria ja lämpöä, ja omistajiensa rakastamat koirat voi suorastaan nähdä sielunsa silmin. Tai no, monesti ihan oikeastikin, kiitos kirjan kauniin ja ilahduttavan runsaan kuvituksen:
 |
| Jocki. |
 |
| Jake. |
Karvaturreista parhaat on nopealukuinen ja hurmaava pikkukirja, jonka ahmaisee helposti muutamassa tunnissa. Teos on Herriotille tyypilliseen tapaan jaettu lyhyehköiksi tarinoiksi, joten nide on mitä parhainta seuraa myös silloin, kun ei ehdi keskittymään pitkiksi ajanjaksoiksi. Kuten Amazonen käyttäjäraadissakin on todettu: Highly recommended!
Luin Herriotin kirjoja paljon lapsena, koska niitä löytyi äitini kirjahyllystä ja ne olivat niin ihania vaikkakin välillä myös surullisia. En ole lukenut Herriotia kai lainkaan ala-asteen jälkeen, joten pitäisi ehkä lukea joskus uudelleen. Uskoisin, että pitäisin Herriotin tarinoista vieläkin.
VastaaPoistaOn totta, että Herriotin tarinat saattavat olla myös surullisia. Pitkälti jokaisesta kirjasta löytyy ainakin yksi luku, joka sisältää vakavan itkuvaaran. Yleisesti ottaen kertomukset ovat kuitenkin onneksi iloisia ja hyväntuulisia, ja ne surullisetkin tarinat on kerrottu lämmöllä.
VastaaPoistaKannattaa tehdä uusintavierailu äidin kirjahyllylle, en usko, että petyt. Nämä menneen ajan charmia huokuvat kirjat sopivat kaikenikäisille eläinten ystäville. =)
Tätä en ole varmaankaan lukenut... nuo kuvat ovat sööttejä, kuvaavat hienosti Herriotin lämminhenkistä maailmaa. :)
VastaaPoistaJoo, en mäkään kyllä kaikkia Herriotin kirjoja ole lukenut, niitä näyttää nimittäin olevan Wikipedian mukaan peräti 14 kappaletta. Mutta vielä ehtii.. =)
PoistaNuo kuvat olivat kyllä todella ihana lisä, sopivat täydellisesti teoksen henkeen.